Homecoming

Tässä tällä erää viimeisessä blogikirjoituksessani otan lyhyen katsauksen lukukauden jälkeiseen lomaviettooni. Pari viikonloppua sitten lähdimme mökkiviikonlopun viettoon saksan kurssikaverini Donnien perheen vapaa-ajan asunnolle Wisconsinin Green Lakeen, joka sijaitsee noin kahden tunnin automatkan päässä Whitewaterista pohjoiseen. Matkassa olivat tällä palstalla aiemmin tutuiksi tulleet Erik, Hubert ja Mehdi sekä jenkkivahvistuksina Donin kaverit Nate ja Ryan. Green Lakesta jäi varsin kotoinen tunnelma, jota edesauttoivat järvimaisema, vehreä metsikkö sekä tietysti tynnyrisaunan suomalainen kiuas. Grillaamisen, saunomisen ja uimisen ohella maailmaa parannettiin nuotion äärellä pikkutuneille saakka, joten varsin rentouttava viikonloppu vietettiin hyvällä porukalla.


Maisema muistutti kovasti amerikkalaista elokuvaa


Näkymä Green Lakelle


Hyvin sinne kuus miestä mahtui


Kajakin puikoissa

Mökkiviikonlopun jälkeisenä maanantaina kukin matkaseurueesta lähti omille teilleen, itse otin suunnan kohti Bahamasaarten pääkaupunkia Nassauta. Jälleen kerran hyppäsin siis O'Hareen vievään bussiin, tällä kertaa vaihtelun vuoksi Rockfordissa. Chicagosta lensin South Carolinan Charlotteen, josta oli jatkoyhteys Nassauhun. Viimeinen siirtymä olikin tyhjin lento jolla kevään aikana matkustin, tyhjiä penkkirivejä oli koneessa riittämiin. Perille päästyäni syykin lentomatkustajien vähyyten selvisi, sillä Nassaun satama oli täynnä loistoristeilijöitä, jotka toivat matkustajia pääasiassa päiväreissuille New Providencen ja Paradise Islandin saarille.

Bahaman lomasta muodostui loistava päätös kevään reissaamiselle. Yksin matkustamisen ehdoton etu - uusien ystävyyksien muodostuminen - konkretisoitui mitä mukavimmalla tavalla kun samassa hotellissa kanssani sattuivat majoittumaan kolme ruotsalaistyttöä, Alexandra, Cecilia ja Sofia, jotka niinikään olivat lomailemassa Bahaman lämmössä. Yhteispohjoismaisen hengen mukaisesti he ottivat minut osaksi porukkaansa, mikä lämmitti mieltä vähintään yhtä paljon kuin zeniitissä paistanut aurinko. Siinä viisi päivää kuluikin rattoisasti hiekkarannoilla loikoillessa, kirkkaansinisessä meressä uidessa ja erilaisia bahamalaisruokia maistellessa. Myös vesijetillä tuli hurjasteltua ja rahanpesua harjoitettua uimasortsien taskuun jääneiden kolmen US taalan edestä. Ya man!


Näkymä hotellihuoneeni ovelta merelle päin


Paradise Islandia mereltä nähtynä, keskellä hotelli Atlantis


Paradise Islandin rantaa


Kuvassa vasemmalta Cecilia, suomalainen turisti, Sofia ja Alexandra


Nassaun Government House edessään Kolumbus-patsas. Kolumbus päätyi matkoillaan myös Bahamalle, joten hän on keskeinen hahmo saarten historiassa.

Lauantaina olin jo palaamassa takaisin USAn puolelle, kun maahantulovirkailijat päättivät laittaa hieman kapuloita rattaisiin. Siinä he onnistuivatkin, sillä myöhästyin lennoltani vietettyäni hetken aikaa Homeland Securityn piinapenkissä. Mukavia miehiä. Heidän vihdoin minut päästettyään vaihtoehtoni olivat joko buukata lento toiselta yhtiöltä omakustanteisesti tai ottaa vastaan alkuperäisen lentoyhtiöni tarjoama lento seuraavalle päivälle. Siinä kohtaa ei tarvinnut pitkään miettiä, joten jäin yhdeksi ylimääräiseksi yöksi Nassauhun ja lensin takaisin Chicagoon sunnuntaina. Janesvillessä minua odottanut kaverini Brandon oli luonnollisesti hieman ihmeissään, kun minusta ei kuulunut mitään lauantai-iltana, tarinaa riitti kerrottavaksi kun soittelin hänelle sunnuntai-iltapäivällä.

Maanantaina oli ainakin hetkeen viimeinen kerta ottaa suunta kohti O'Harea, tällä kertaa kansainvälisen terminaalin puolelle. Lento SAS:lla Kööpenhaminan kautta Helsinki-Vantaalle sujui lopulta melko kivuttomasti, oli huomattavasti helpompaa lähteä maasta kuin päästä loman jälkeen sinne takaisin! Reissussa on kiva olla, mutta paluu kotiin on kuitenkin aina parasta.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia, jotka ovat eläneet mukana reissussani tämän blogin välityksellä. Jos reissun aihetta ilmenee lähitulevaisuudessa, tarina jatkuu tällä palstalla. Joten palaamisiin siihen asti.

Mahtavaa kesää toivottaen,

Joona

Viime metreillä

Maanantain saksankoe on viimeinen koitos tämän lukukauden osalta, joten tässä vaiheessa lienee paikallaan katsoa taaksepäin kulunutta vaihtojaksoa. Aloitetaan muutamalla UWW:ssa opiskeluun liittyvällä käytännön asialla, jotka tuli kantapään kautta opittua ja koettua. Toivon näistä olevan hyötyä muille Whitewateriin vaihtoon tulijoille tai sitä suunnitteleville.

Asuminen dormissa saattaa välillä aiheuttaa hotellikuoleman oirieta, sillä kiekkotermein ilmaistuna pienessä pohjois-amerikkalaisessa askissa etenkin tilaa on vähän. Oma lääkkeeni on ollut viettää mahdollisimman vähän aikaa luukussa, joten kirjasto ja University Center (UC) ovat tulleet tutuiksi lukukauden mittaan. Monet kansainväliset opiskelijat asuvat omissa kimppa-asunnoissaan kampuksen läheisyydessä, mikä tietysti on vaihtoehto sekin. Aidomman amerikkalaisen college-kokemuksen toki saa asumalla dormissa, mutta omasta rauhasta joutuu tinkimään (välillä räppi soi niin että verhot heiluu) ja wc- ja suihkutilat jaetaan muiden asukkien kesken. Armeijan käyneille ei mikään katastrofi, mutta tulipahan asia nyt ilmaistua. Tämä siis oma kokemukseni Wells East- kompleksissa asumisesta, uskon että homma pätee muihinkin kampusasuntoloihin.

Toinen heads up liittyy ruokailuun kampuksella. Kannattaa miettiä minkälaisen meal planin ottaa ja kuinka yhdistää pakolliset dining dollarit (näillä pystyy maksamaan missä tahansa kampus-ruokalassa milloin tahansa, meal planin pystyy käyttämään vain tietyssä paikassa tiettyyn aikaan) ohjelmaan. Kampuksen ravintoloiden kiertävä lista käy ensimmäisten viikkojen jälkeen melko tutuksi, joten vaihtelua varmasti alkaa kaipaamaan. Whitewaterin downtownista löytyy kuintenkin kohtuuhintaisia lounaspaikkoja, joita etenkin paikalliset opiskelijat suosivat. Itse otin 19 viikottaisen aterian planin, koska ajattelin sen olevan helpoin ratkaisu syömisen järjestämiseen, sillä dormissa ei huikeita kokkausmahdollisuuksia ole. Viimeisinä viikkoina on tullut ajatelleeksi, pienempi meal plan olisi riittänyt ja sen sijaan "ulkona" syömistä olisi voinut harrastaa enemmän. Budjetin osalta lopputulos olisi ollut melko sama.

Nyt kun raha-asioihin päästiin, niin täytyypä niistäkin muutama sana käyttää. Kampuksella on UW Credit Unionin pankkiautomaatteja melko tiheään, joista käteisen nostaminen käy kaikkein näppärimmin ilman nostopalkkiota. Mikäli käytössä on suomalainen kortti, Visa Electron on turvallisin vaihtoehto. Yhdistelmäkortti kyllä toimii, mutta saattaa aiheuttaa ylimääräistä päänvaivaa katevarausten muodossa sekä debit- että credit-puolelle. Niitä on mukava sitten sumplia kuntoon lankoja pitkin, nimimerkillä kokemusta on. Yksi vaihtoehto on pankkitilin avaaminen paikalliseen pankkiin, mikä on avuksi etenkin yliopistolle suuntautuvan maksuliikenteen hoitamisessa. Debit-kortti sekä verkkopankkipalvelut UW Credit Unionissa ovat maksuttomia - tarjous, josta allekirjoittanut ei voinut kieltäytyä.

Eräs fakta suomalaiseen yliopistomaailmaan verrattuna on paikallisten college-opiskelijoiden alhainen keski-ikä. Täällä valmistutaan kandiksi normaalisti 22-vuotiaana, joten tässä ympäristössä tulee väkisin tilanteita, joissa tuntee itsensä vanhaksi. Tilannetta ei tietysti edistä paikallisten tiedustelut siitä, että miksi opiskelen vielä 25-vuotiaana. Tähän on helppo vastata toteamalla suorittavansa maisterin tutkintoa, jolloin ääni kellossa yleensä muuttuu, sillä täällä suurin osa opiskelijoista ei jatka maisteriopintoihin. Toinen pätevä vastaus on selvitys eurooppalaisen koulutusjärjestelmän eroista amerikkalaiseen verrattuna, ja armeijatarinoilla saa luonnollisesti lisää street crediä, sillä täällä kunnioitetaan suuresti harmaissa olevia tai olleita. Joka tapauksessa oman näkemykseni mukaan vaihtoon kannattaa lähteä heti kun siihen on mahdollisuus, koska kyseessä on niin avartava ja opettava kokemus.

Amerikkalaisen käytännön mukaisesti julkiset kulkuvälineet loistavat poissaolollaan Whitewaterissa, sillä ainoat bussiyhteydet ovat perjantain kaksi lähtöä Milwaukeen ja kaksi paluuvuoroa sunnuntaina. Noin 20 minuutin päässä oleva Janesville on hyvä solmukohta matkustamiselle, Van Galder -yhtiön bussi kulkee sieltä pohjoiseen Madisoniin ja etelään Chicagoon (molemmille lentokentille sekä keskustaan). J-villen bussiterminaali onkin tullut tutuksi etenkin viime aikoina, kun olen odotellut kyytejä takaisin Whitewateriin. Yleensä kyydinanto kyllä onnistuu, kunhan homma on sovittu tarpeeksi ajoissa opisekelukavereiden kanssa, onneksi en ole (ainakaan vielä) joutunut viettämään yhtäkään yötä bussiterminaalissa .

Reissaamisesta puheen ollen pääsin viimein tutustumaan Madisoniin, josta jäikin varsin positiivinen vaikutelma. Pilvenpiirtäjien puute ja kävelykadut saavat aikaan eurooppalaisen tunnelman, mikä tässä tapauksessa on siis ehdoton etu. Koska kyseessä on osavaltion pääkaupunki, mikään rakennus ei saa olla Capitolia korkeampi. Madisonissa kampus on loistavalla paikalla järven rannalla, aivan kuin Jyväskylässä ikään. Lisäksi järvien läheisyys sai aikaan nostalgisia tunteita, ympäröivä vesi lämmitti tamperelaista sydäntä erityisesti.


Madison skyline



The Capitol


Näkymä kohti kampusta Capitolin näköalatasanteelta



Tukka hulmuten

Madisonin lisäksi kävin viime perjantaina tekemässä nopean täsmäiskun Philadelphiaan Flyersin ja Boston Bruinsin pudotuspelisarjan neljänteen otteluun. Flyers pelasi selkä seinää vasten, sillä tappio olisi tiennyt golf-kauden alkua. Jännitystä tarjottiinkin koko rahan edestä, vaiherikkaiden tapahtumien jälkeen Flyers voitti ottelun jatkoajalla vapauttaen katsomon voitonjuhlaan. Oranssissa Flyers-paidassa oli helppo sulautua joukkoon, olipahan hieno kokemus päästä paikan päällä seuraamaan NHL:n suosikkijoukkueen pleijarimatsia.


Ennen matsia virittäydyttiin tunnelmaan live-musiikin tahtiin.


Kyseessä ei ollut ulkoilmaottelu, vaikka kuvamateriaali siihen suuntaan vihjaakin. Halliin sisälle päästyäni en yksinkertaisesti viitsinyt keskittyä kuvien ottamiseen, sen sijaan nautin matsista.

Kaiken tämän hulinan keskellä olen ehtinyt myös varaamaan paluupiletin Suomeen, joten viimeiset hetket Whitewaterissa ovat käsillä. Paluu tapahtuu 25. toukokuuta Helsinki-Vantaalle, ennen sitä on kuitenkin luvassa rentoutumista mökkiviikonlopun muodossa sekä Bahaman lämmössä. Alkavan viikon aikana kirjoitetaan tämän historian viimeinen luku, kun luvassa on jäähyväiset tähän ympäristöön ja lukemattomiin ystäviin, joita viimeisen viiden kuukauden aikana on oppinut tuntemaan.

Whitewaterista ja vaihdossaolosta riittää tarinoita loputtomiin, joten niitä kyllä mielelläni jaan kiinnostuneille. Jos joku asia erityisesti herättää kysymyksiä, saa kommentoida tai sähköpostiin (joona.selin@jyu.fi) voi laittaa tarinaa tulemaan.

Pysykää kanavalla,

-JoSe

Elämää loman jälkeen

Hetkeen en ole kursseista tarinoinut, joten otetaanpa alkuun katsaus kolmeen käynnissä olevaan kurssiini. Strategic Management-kurssilla on varsin yksinkertainen sapluuna: kerran viikossa on kolmen tunnin sessio, jossa käsitellään yksi ryhmätyönä valmisteltu esitelmä jostakin yrityksestä ja sen strategisista kysymyksistä. Viime viikkoina olemme käsitelleet lentoyhtiöitä, maanantaina vuorossa oli Southwest Airlines, jonka yrityskulttuurissa työntekijöiden ei tarvitse piilotella persoonallisuuttaan ja myös hauskanpitoa arvostetaan. Tässä linkki käytännön esimerkkiin yrityskulttuurin toteuttamisesta, eipä ole itselläni tullut lennolla vastaan moista piristysruisketta. Ilmailuala ja lentoyhtiöt ovat omasta näkökulmastani varsin kiehtova tutkimuskohde, vaikka kurssi itsessään alkaa jo hieman toistaa samaa kaavaa. Harmittavasti Pan Am ei ole hetkeen vaikuttanut kyseisellä alalla, eipä olisi ollut valinnan vaikeutta casen suhteen. Sen sijaan työstämme esitystä Deltasta, joka Pan Amin konkurssin jälkeen osti yhtiön jäämistön.

Takaisin maan pinnalle palatakseni käytetäänpä muutama sana kielten kursseista, jotka porskuttavat eteenpäin tiiviillä tahdilla. Saksan kurssi pyörii joka päivä maanantaista torstaihin aina tunnin kerrallaan. Jokaisen kolmen viikon jälkeen on välikoe kyseisellä jaksolla käsitellyistä kielioppiasioista sekä sanastosta. Epäsäännöllisten verbien kuulusteluja on viikottain ja sekaan on mahtunut myös essee-kirjoitusta sekä saksalaiseen kulttuuriin tutustumista. Eilinen tuntimme pidettiin ulkona, joten kertasimme huomista välikoetta varten hellepäivästä ja auringosta nauttien.

Kävimme myös filosofisempaa keskustelua kieltenopiskelusta. Saksan proffan näkemys oli, että kirjallisessa kuulustelussa opiskelijat eivät pisteiden menetyksen pelossa ilmaise omia ajatuksiaan, mikäli eivät ole täysin varmoja siitä mitä yrittävät kirjoittaa. Turvallisempi vaihtoehto on kirjoittaa paperille jotain, minkä tietää kieliopillisesti olevan oikein, mutta mikä ei kuitenkaan vastaa kirjoittajan ajatuksia asiaan liittyen. Olen samaa mieltä tämän näkemyksen kanssa, riski pisteiden menetyksestä johtaa turvallisemman vaihtoehdon valintaan.

Kuin tilauksesta, myöhemmin iltapäivällä ranskan proffa teroitti varsin vastakkaista näkemystään vieraan kielen käyttöön ja opiskeluun. Vapaasti käännettynä hänen viestinsä on: "älkää sanoko mitä haluatte, sanokaa mitä osaatte". Muutoinkin ranskan kurssi on toteutukseltaan varsin erilainen saksaan verrattuna. Tunteja on kahdesti viikossa ja joka viikko käsittelemme yhden tekstin ranskankielistä kirjallisuutta, jonka pohjalta käydään keskustelua sekä laaditaan tiivistelmä. Mitään kuulusteluja tai kokeita ei pidetä, tuntiosallistuminen ja tiivistelmät toimivat arvostelun perusteena.

Kurssien ohella pariin viime viikkoon mahtuu myös pari reissukokemusta. Toissa viikonloppuna suuntana oli jälleen Milwaukee, tarkemmin ottaen Miller Park, jossa baseball-joukkue Milwaukee Brewers pelaa. Stadionin ja joukkueen nimestä voi jo päätellä panimoteollisuuden merkityksen Wisconsinin suurimmalle kaupungille. Kansainvälinen opiskelijajärjestö ISA organisoi reissun, joten matka taitettiin keltaisella koulubussilla, mikä tuntuu olevan yllättävän suosittu kulkupeli opiskelijareisuissa. Itse ottelu oli melko pitkäveteistä seurattavaa jääkiekkoon tai koripalloon verrattuna, joissa mennään päästä päähn ja koko ajan tapahtuu. Seuraavassa kuvamateriaalia:


Taustalla Miller Park. Ennen matsia satoi, mikä osaltaan latisti tunnelmaa.




Ennen ottelua on tapana kokoontua areenan parkkipaikalle valmistautumaan matsiin. Tämä rituaali tunnetaan nimellä tailgating, jonka olennaisia osia ovat hodarit, olut sekä erilaiset kisailut.


Pelin tiimellyksessä, vastakkain Milwaukee Brewers ja Detroit Tigers.

Viime viikonloppuna puolestaan koulubussi vei ISAn porukan Chicagoon. Reissu oli parin kuukauden takaiseen verrattuna puitteiltaan hulppeampi, sillä majoituimme aivan downtownissa Chicago Riverin pohjoispuolella Hotel Saxissa. Opiskelijajärjestön ansiosta saimme hyvän diilin kyseiseen hotelliin, muutoin olisimme varmasti päätyneet vaatimattomampaanan majoitukseen. Ohjelmassa oli vierailu Shedd Aquariumiin, joka oli Miamin Seaquariumiin verrattuna tyylikkäämpi paikka. Suurta hohtoa visiitti ei kuitenkaan saanut aikaan, koska edellinen kalakokemus oli niinkin tuoreessa muistissa. Sen sijaan sunnuntain vierailu Art Institute of Chicagoon oli vaikuttava. Nähtävää riitti kolmessa kerroksessa modernista amerikkalaisesta taiteesta eurooppalaiseen maalaustaiteeseen ja kaikkea siitä välistä. Museokäynti meni melko juoksemiseksi, sillä henkilökunta tuntui hieman yllättäen olevan melko tietämätön siitä, mitä näyttelyjä on käynnissä. Joka tapauksessa hyvä kokemus, kulttuuriannos tuli täytettyä.


Ryhmäpotretti ISA-porukalla

Tässä tärkeimmät kuulumiset tällä erää, lisää on luvassa kokemusten karttuessa.

-JoSe

Spring Break 2010 in Florida

Edellisen kirjotukseni lupauksista huolimatta en raaskinut käyttää aikaani Floridan lämmössä koneen ääressä istumiseen, joten otetaanpa katsaus kuluneeseen reiluun viikkoon tutun ja turvallisen kirjoituspöydän luota. Takana on siis Spring Break, jonka ohjelmassa oli paluu 20 vuoden takaisten lapsuudenmaisemien pariin Miamiin ja Floridaan, missä vietin puolitoista vuotta mummon ja papan kanssa 90-luvun alussa. Armeijakaverini Timo sattui olemaan juuri tämän kevään Miamissa tyttöystävänsä Tyynen kanssa, ja he tarjosivat ystävällisesti majoituspalveluita koko reissuni ajan. Siitä suuri kiitos heille molemmille, olitte suureksi avuksi ja oli mukavaa jakaa kokemus teidän kanssanne. Tomille ja Janille myös terveiset, oli kiva että pääsitte reissuun ja saimme tilaisuuden viettää pari ehtoota poikkeuksellisessa ympäristössä. Seuraavassa kuvia nostalgiaretkeltä selostusten kera:


Entinen asuntomme noin 45 min lounaaseen Miamin downtownista. Valitettavasti asuinalue on rajattu, joten kuvien ottaminen rajoittui verkkoaidan raosta kurkisteluun. Vasemmalla ylhäällä on huoneeni ikkuna.


Asuinalueen lähellä oleva vesistö, jonka ympäristössä kävely ja pyöräily tulivat tutuiksi.


Keskellä kuvaa Marino's Pizza, jossa Margherita ja Coke oli erikoistarjouksessa jo 90-luvun alussa. Isoista ketjuista mm. Marshall's ja K-Mart olivat yhä pystyssä samalla ostoskeskusalueella.

Olin myös sopinut visiitin Alexander Montessori Schooliin, jossa vietin vuoden esikoulussa ennen ala-asteen alkua Suomessa. Mikäli Montessori-metodit eivät ole tuttuja, suosittelen tutustumaan vaikkapa tähän linkkiin.


Koulurakennus pihan puolelta.


Sisäpiha


Jokaisella ryhmällä on oma eri värien mukaan nimetty luokkahuone. Tässä Violet Door, joka oli kutistunut huomattavasti 20 vuoden takaisesta.


Pöydän ääreen mahtumisessa oli haasteita.

Asiaosuuden lisäksi aikaa riitti myös rannalla makoiluun sekä uimiseen.


Tarkenee


Sattuipa sopivaan väliin tämä kuva, aivan näin tyhjää biitsillä ei kuitenkaan ollut.


Pallotuntumaa on syytä pitää yllä myös lomalla.


On the rocks

Osana matkaa oli reissu Key Westiin, manner-USAn eteläisimpään pisteeseen. Saariryhmä koostuu viidestä pääsaaresta, joista Key West on kaukaisin mantereelta. Matkaa Miamista kertyy noin 150 mailia ja ajomatka pitkien siltojen ylitse tarjoaa huikeat maisemat merelle. Mennessä pysähdyimme pariin otteeseen huilaamaan rannalle. Puuduttava, mutta jokaisen hikipisaran arvoinen matka.


Mangrove-maisemaa Key Largossa (ensimmäinen ja suurin saari Miamista tultaessa)


Palanen vanhaa rautatiesiltaa, joka tuhoutui käyttökelvottomaksi hurrikaanissa 1935. Tämän jälkeen junayhteyttä ei rakennettu uudelleen, vaan matkaa tehtiin autotietä pitkin.




Ernest Hemingwayn koti 1930-luvulta on merkittävä nähtävyys Key Westissä.


"Papa"


Kuusivarpainen kissa, joita talossa ja pihapiirissä riittää.


Tarkoitus oli nähdä auringonlasku Key Westissä ensimmäisenä iltana, mutta luontoäiti oli toista mieltä ja heitti ukkoskuuron niskaamme. Takaisin tullessa keli oli kirkas, joten saimme nähdä komean auringonlaskun Islamoradan saarelta.

Kerrottavaa kymmenen päivän reissulta riittäisi enemmänkin, mutta mainittakoon vielä erikseen päiväreissu Evergladesin luonnonsuojelualueelle. Lähdimme keskustasta länteen Tamiami Trailia pitkin, joka kulkee kaupungin vilskeestä villiin luontoon alle tunnissa. Kontrasti on todella valtava. Seuraavassa otoksia hydrokopterista rämeeltä sekä luontopolkukierrokselta:


Miccosukee-intiaanien aikaisemmin asuttama kylä keskellä rämettä.
















Kerrottavaa tästä reissusta olisi enemmän kuin tähän pystyy sanoiksi pukemaan, joten kommentoikaa mikäli joku asia kiinnostaa erityisesti. Hetken aikaa menee varmasti näitä tunnelmia fiilistellessä, ikimuistoisesta reissusta on hyvä ammentaa henkisiä voimavaroja loppukevään rypistykseen.

Seuraavia seikkailuja odotellen,

-JoSe

Kevät saa

Palataanpas jälleen hetkeksi kirjoituspöydän ja blogin ääreen. Maaliskun puolivälin häämöttäessä lumet ovat sulaneet Whitewaterissa ja lämpötilat ovat nousussa. Viime torstaina oli vuoden ensimmäinen sadepäivä ja samana iltana koettiin melkoinen ukkosmyrksy. Enpä muista aiemmin kokeneeni ukkosta maaliskuussa. Lämpötilat ovat olleet kymmenen celsiusasteen molemmin puolin, yöllä on toki kylmempää. Kevään merkkejä on siis ilmassa.

Se säästä, kurssien tiimoilta tärkeimpänä uutisena on Business & Professional Communication -kurssin päättyminen viime keskiviikkona. Kurssilla käsiteltiin erilaisia viestintään liittyviä teemoja, kuten johtamista, kulttuurieroja sekä nonverbaalia viestintää. Esiintyminen sekä henkilökohtaisen viestijäkuvan reflektointi oli keskeisessä asemassa kurssilla, mihin liittyen sitten kirjoitettiin raportteja ja analyysejä. Tämän lisäksi ryhmätöinä toteteuttiin kaksi esitelmää, toinen kurssilla lukemaamme kirjaan "How to Read a Person like a Book" ja toinen kokouskäytäntöihin liittyen. Mielenkiintoinen kurssi minkä tahansa pääaineen opiskelijalle, vaikka painotus olikin bisnesmaailmassa.

Kulttuurieroista puheen ollen, erään toisen viestintäkurssin opiskelija haastatteli minua amerikkalaisten ja suomalaisten kulttuurieroista. Aihetta en liiemmin ole blogissani sivunnut, joten käytetään muutama sana siitä. Lähdetään liikkeelle rahasta, jonka ympärillä kaikki pyörii. Raha määrittää ihmisarvon ja mitä enemmän tienaa, sitä parempi ihminen on. Tämä on amerikkalaiseen mentaliteettiin sisäänrakennettu perusarvo, joka paistaa läpi joka käänteessä. Show me the money! Oman subjektiivisen näkemykseni mukaan suomalainen arvomaailma ei (onneksi) perustu yhtä vahvasti rahaan.

Yleisesti ottaen ihmiset ovat ulospäinsuuntautuneita ja sanavalmiita, mutta samalla melko pinnallisia. Täällä puhutaan paljon puhumisen ilosta, sisältö ei aina ole kovin harkittua. Kannattaa suhtautua varauksella. Ero suomalaiseen kommunikaatiokulttuurin on melkoinen, meillä puhutaan silloin kun on sanottavaa, eikä välttämättä silloinkaan. Mutta silloin harvoin kun puhutaan, suuremmalla todennäköisyydellä tarkoitetaan sitä mitä sanotaan.

Yksi asia kulttuurieroista on vielä erikseen mainittava. Monesti ihmetellään, miksi amerikkalaiset eivät tiedän muusta maailmanmenosta juuri mitään. Yksi syy omaan napaan tuijottamiseen löytyy siitä, ettei täällä juuri seurata uutisia. Urheilua on kyllä tarjolla missä tahansa tuutissa, mutta uutiset joutuu erikseen kaivamaan.

Kulttuuriteemalla vielä jatkaakseni kävin viime viikonloppuna ihmettelmässä Milwaukeen Public Museumissa Qumranin kääröjä, jotka ovat kevään ajan näytillä kyseisessä museossa. Kyseessä on kokoelma parin tuhannen vuoden takaisia Raamatun tekstejä, jotka löydettiin Kuolleenmeren lähistöltä 1940-luvun loppupuolella. Valokuvaus oli kielletty, joten en valitettavasti pysty jakamaan kokemustani kuvien muodossa. Todettakoon kuitenkin sen verran, että melkoinen aikamatka oli kyseessä. Harvemmin tulee nähtyä esineitä ja tekstejä ajanlaskun alun tienoilta.

Tämänkertaisen vuodatuksen päätän positiviisella nootilla (huom. anglismi, antanette tämän anteeksi innostukseni varjolla). Ensi torstaina otan nimittäin suuntiman Miamiin spring breakin viettoon. Matkaseuraa on luvassa Suomesta saakka, joten maailmanparannusta on luvassa runsaasti, tuskin maltan odottaa. Seuraava kirjoitukseni on siis luvassa palmun alta, sitä odotellessa.

-JoSe


PS. Palatakseni ajatuksissani hetkeksi takaisin Suomeen, täytyy antaa viikon kirjallisuusvinkki Pekka Himasen hiljattain toimittaman raportin "Kukoistuksen käsikirjoitus" muodossa. Suosittelen iltalukemiseksi kaikille huomisesta kiinnostuneille.

Juhlaa ja hukattuja kenkiä

Helmikuu onkin sitten taputeltu, joten on taas aika raportoida kuulumisia. Viime viikko oli melkoista hulabaloota: normaalin rutiinin ohella viikkoon mahtui International Dinner 2010 perjantaina sekä lauantain reissu Milwaukee'hin (joku lingvisti voisi ystävällisesti kommentoida oikeinkirjoitusta, kiitos) luistelemaan. Aloitetaan viikon kohokohdasta eli perjantain juhlaillallisesta.

Kansainvälisen opiskelijajärjestö ISAn järjestämä illallinen oli lopulta varsin onnistunut tapahtuma, vaikka harjoitusten jälkeen ilmassa oli kysymysmerkkejä ja jännitystä ennen varsinaista show'ta. Ilta alkoi ruokailulla, tarjolla oli herkkuja perulaisesta lihapadasta fidziläiseen turskaan. Täytyy myöntää, että syöminen oli pitkästä aikaa nautinto amerikkalaisen keittiön antimien jälkeen. Syömisen ajan potkua ja groovea meille tarjosi afrikkalaisen musiikin rytmiryhmä Voices of Africa.

Tämän jälkeen vuorossa oli kansainvälisten opiskelijoiden valmistelema osuus, jossa kierretiin eri maanosissa tanssiesitysten sekä videoiden muodossa. Afrikkalaiset ja eteläamerikkalaiset yllättäen laittoivat jalalla koreasti, ei voinut muuta kuin ihailla heidän esityksiään. Euroopan osalta olimme valmistelleet videoesityksen, jossa kierrettiin Suomessa, Puolassa, Hollanissa sekä Ranskassa. Oma tehtäväni oli juontaa Euroopan osuus ja johdattaa yleisö videosta toiseen. Suomen osalta totesin erityisesti kaipaavani saunaa, mahtoivat pitää minua omituisena heppuna. Rehellisyyden nimissä on todettava, että lavalle nouseminen 350 ihmisen eteen jännitti etukäteen, mutta tutuilta ja tuntemattomilta saamani positiivinen palaute jätti juontohommasta erittäin hyvän fiiliksen.


Ruokapöydät koristeltiin eri maiden teemoilla. Ainoana suomalaisena sinivalkoisen pöydän koristelu jäi allekirjoittaneen vastuulle. Ideasta kiitos Mummolle!


"Gearbox went down and the road was very slippery..."


Naama peruslukemilla


Etelä-Amerikan tanssiesitys


Afrikkalaiset vuorossa







Perjantain juhlahumun jälkeen suuntasimme lauantaina luistelemaan Milwaukeessa sijaitsevaan Pettit Centeriin, joka toimii USAn olympialuistelijoiden harjoituskeskuksena. Bussikuljetus edestakaisin ja luistinten vuokraus maksoivat yhteensä viisi taalaa, joten mukaanlähtöä ei tarvinnut kahdesti miettiä.




Kolmoislutzia ei valitettavasti saatu ikuistettua.


Mehdi oli ensimmäistä kertaa luistimilla, voi sitä ärräpäiden määrää. Muilla riitti hauskaa! Alexi ja Nathan uusina kasvoina tässä kuvassa.

Hyvä meininki meinasi loppua luistelun jälkeen kun menin palauttamaan putkia. Olivat sohlanneet oikein kunnolla ja antaneet omat kenkäni jollekin toiselle tyypille, joka nappasi uudet lenkkarini matkaan. Vaihdossa sain lost and found -laatikosta tilalle tossut, ettei sukkasillaan tarvinnut hangessa tarpoa. Uskomatonta sählinkiä, alkuviikosta selviää kuinka vahinko korvataan. Ei reissua ilman kommelluksia!

Tämän viikon ohjelmassa on jälleen paljon kouluhommia. Business & Professional Communication -kurssi loppuu parin viikon päästä, siihen liittyen on pari esitystä ja kirjallista raporttia työlistalla. Strategisen johtamisen kohdalla laulu on sama, kirjallista homma puskee. Tähän kun laitetaan päälle saksan ja ranskan normaalit viikkotehtävät, alkaa kalenteri jälleen näyttää melko ruuhkaiselta. Kouluhommien vastapainoksi olen säännöllisesti käynyt uimassa, mukavaa vaihtelua kirjojen tai tietokoneen äärellä istumiselle. Spring Breakiin on aikaa kolme viikkoa, joten edessä on viimeinen rypistys ennen hyvin ansaittua lomaa.

Kiireinen mutta onnellinen,

-JoSe