Juhlaa ja hukattuja kenkiä

Helmikuu onkin sitten taputeltu, joten on taas aika raportoida kuulumisia. Viime viikko oli melkoista hulabaloota: normaalin rutiinin ohella viikkoon mahtui International Dinner 2010 perjantaina sekä lauantain reissu Milwaukee'hin (joku lingvisti voisi ystävällisesti kommentoida oikeinkirjoitusta, kiitos) luistelemaan. Aloitetaan viikon kohokohdasta eli perjantain juhlaillallisesta.

Kansainvälisen opiskelijajärjestö ISAn järjestämä illallinen oli lopulta varsin onnistunut tapahtuma, vaikka harjoitusten jälkeen ilmassa oli kysymysmerkkejä ja jännitystä ennen varsinaista show'ta. Ilta alkoi ruokailulla, tarjolla oli herkkuja perulaisesta lihapadasta fidziläiseen turskaan. Täytyy myöntää, että syöminen oli pitkästä aikaa nautinto amerikkalaisen keittiön antimien jälkeen. Syömisen ajan potkua ja groovea meille tarjosi afrikkalaisen musiikin rytmiryhmä Voices of Africa.

Tämän jälkeen vuorossa oli kansainvälisten opiskelijoiden valmistelema osuus, jossa kierretiin eri maanosissa tanssiesitysten sekä videoiden muodossa. Afrikkalaiset ja eteläamerikkalaiset yllättäen laittoivat jalalla koreasti, ei voinut muuta kuin ihailla heidän esityksiään. Euroopan osalta olimme valmistelleet videoesityksen, jossa kierrettiin Suomessa, Puolassa, Hollanissa sekä Ranskassa. Oma tehtäväni oli juontaa Euroopan osuus ja johdattaa yleisö videosta toiseen. Suomen osalta totesin erityisesti kaipaavani saunaa, mahtoivat pitää minua omituisena heppuna. Rehellisyyden nimissä on todettava, että lavalle nouseminen 350 ihmisen eteen jännitti etukäteen, mutta tutuilta ja tuntemattomilta saamani positiivinen palaute jätti juontohommasta erittäin hyvän fiiliksen.


Ruokapöydät koristeltiin eri maiden teemoilla. Ainoana suomalaisena sinivalkoisen pöydän koristelu jäi allekirjoittaneen vastuulle. Ideasta kiitos Mummolle!


"Gearbox went down and the road was very slippery..."


Naama peruslukemilla


Etelä-Amerikan tanssiesitys


Afrikkalaiset vuorossa







Perjantain juhlahumun jälkeen suuntasimme lauantaina luistelemaan Milwaukeessa sijaitsevaan Pettit Centeriin, joka toimii USAn olympialuistelijoiden harjoituskeskuksena. Bussikuljetus edestakaisin ja luistinten vuokraus maksoivat yhteensä viisi taalaa, joten mukaanlähtöä ei tarvinnut kahdesti miettiä.




Kolmoislutzia ei valitettavasti saatu ikuistettua.


Mehdi oli ensimmäistä kertaa luistimilla, voi sitä ärräpäiden määrää. Muilla riitti hauskaa! Alexi ja Nathan uusina kasvoina tässä kuvassa.

Hyvä meininki meinasi loppua luistelun jälkeen kun menin palauttamaan putkia. Olivat sohlanneet oikein kunnolla ja antaneet omat kenkäni jollekin toiselle tyypille, joka nappasi uudet lenkkarini matkaan. Vaihdossa sain lost and found -laatikosta tilalle tossut, ettei sukkasillaan tarvinnut hangessa tarpoa. Uskomatonta sählinkiä, alkuviikosta selviää kuinka vahinko korvataan. Ei reissua ilman kommelluksia!

Tämän viikon ohjelmassa on jälleen paljon kouluhommia. Business & Professional Communication -kurssi loppuu parin viikon päästä, siihen liittyen on pari esitystä ja kirjallista raporttia työlistalla. Strategisen johtamisen kohdalla laulu on sama, kirjallista homma puskee. Tähän kun laitetaan päälle saksan ja ranskan normaalit viikkotehtävät, alkaa kalenteri jälleen näyttää melko ruuhkaiselta. Kouluhommien vastapainoksi olen säännöllisesti käynyt uimassa, mukavaa vaihtelua kirjojen tai tietokoneen äärellä istumiselle. Spring Breakiin on aikaa kolme viikkoa, joten edessä on viimeinen rypistys ennen hyvin ansaittua lomaa.

Kiireinen mutta onnellinen,

-JoSe

Vauhdilla Chicagoon ja takaisin - almost

Viime viikonloppuna päätimme vihdoin toteuttaa pitkään muhineen suunnitelman viikonlopun vietosta Chicagossa. Matkaseurue koostui samasta viiden hengen iskuryhmästä, joka esiteltiiin edellisessä blogikirjoituksessani. Matkustusvaihtoehtojen kartoituksen jälkeen päädyimme taittamaan matkaa ensin bussilla Whitewaterista Milwaukee'hin, josta jatkoimme junalla Chicagoon. Reittisuunnitelma kuvaa hyvin julkisia kulkuyhteyksiä täällä: autolla matka Whitewaterista Chicagoon on vähän päälle kaksi tuntia, mutta julkisilla käytimme matkaan aikaa reilut neljä tuntia.

Reissu oli kuitenkin vaivannäön arvoinen, sillä nähtävää riitti paljon ja kelit suosivat meitä. Majoituimme hostellissa Chicagon kreikkalaisalueella melko lähellä kaupungin keskustaa. Kaupungin tunnetuin turistinähtävyys, läntisen pallonpuoliskon korkein rakennus Willis Tower (tunnettiin aiemmin Sears Towerina) oli neljän korttelin päässä hostellilta - kävelymatkan päässä siis. Näkymä 412 metrin korkeudesta oli huikea, etenkin Lake Michiganin valtavuus teki minuun suuren vaikutuksen. Järven sijaan kuvaavampi ilmaisu olisi sisämeri, sen verran isosta vesistöstä on kyse.


Mehdi, JoSe & Willis


Alas on pitkä matka


Niels, Hubert, Joona, Erik, Mehdi





Willis Towerin lisäksi reissullame tutustuimme nähtävyyksiin kuten Millennium Parkiin ja Navy Pieriin sekä ostoskeskuksiin ja paikalliseen ravintolakulttuuriin. New Yorkiin verrattuna Chicago ei ole yhtä hektinen, vilinää oli huomattavasti vähemmän ainakin viikonloppuna. Metropolista kuitenkin on kyse, kuten kuvista näkyy.


AT&T Plaza Millennium Parkissa




Päivällistä odotellessa Miller's Pubissa


Dr. Bob Newhartin juttusilla Gateway Parkissa Navy Pierin edustalla

Matka sujui kaikin puolin onnistuneesti, kunnes sunnuntaina koitti lähdön aika. Kustannussyistä päädyimme matkaamaan junan sijaan bussilla Chicagosta Milwaukee'hin, yhden suunnan matka Greyhoundilla on melkein puolet junamatkan hinnasta Amtrakilla. Syy edullisempaan hintaan löytyi nopeasti, sillä bussi oli ylibuukattu ja jouduimme odottamaan seuraavaa vuoroa, joka oli tunnin myöhässä. "Asiakaspalvelu" oli tylyä koko ajan, mikäli halusi tiedustella muista kulkuyhteyksistä tai mahdollisesta rahallisesta kompesaatiosta. Missasimme jatkoyhteyden Milwaukeesta takaisin Whitewateriin, mutta lopulta Erikin kämppis tuli noutamaan meidät Milwaukeesta, ja pääsimme vielä saman vuorokauden puolella takaisin kotiin. Tähän asti bussimatkailu ei ollut tuottanut vastaavaa pettymystä, tietääpähän ainakin jatkossa välttää Greyhoundia.

Chicagon reissun ja normaalin arkirutiinin lisäksi ensi viikon kansainvälisen illallisen suunnittelu on pitänyt kalenterin täytenä. Odotan mielenkiinnolla, minkälaisia ohjelmanumeroita on luvassa ruokailun ohessa. Ensimmäiset harjoitukset ovat ylihuomenna ja itse illallinen ensi viikon perjantaina, joten melko nopealla aikataululla mennään.

Kevättä kohti,

-JoSe

Hajatelmia

Neljäs viikko Whitewaterissa tulee täyteen, tänä aikana on pystynyt muodostamaan jonkinlaisen käsityksen wisconsinilaisesta sekä amerikkalaisesta elämänmenosta ja kulttuurista. Eurooppalaisten siirtolaisten vaikutus paikalliseen kulttuuriin välittyi kämppäkaverini Andyn kuvaillessa tyypillistä kesänviettoa bratwursteja grillaten, olutta juoden sekä baseballia seuraten. Wisconsinissa on paljon saksalaista, irlantilaista, puolalaista ja norjalaista alkuperää olevia ihmisiä, minkähän maan kulttuuri paistaa läpi Andyn jutuista eniten? Kulttuurien monimuotoisuus on ymmärrettävää New Yorkin kaltaisessa metropolissa, mutta yllättävästi samanlaiseen kirjavuuteen törmää Whitewaterin kaltaisessa pienessä yhteisössä, pienemmässä mittakaavassa tietysti. Alkuperä ei ole täällä yhtä yksiselitteinen asia kuin kotoisessa Suomessa, jossa kulttuurinen identiteetti on useimmiten selkeästi määritettävissä.

Viime viikonloppuna kävin muutaman paikallisen ystäväni kanssa Milwaukeessa katsomassa AHL-kiekkomatsia Milwaukee Admirals - Houston Aeros. Milwaukee on Wisconsinin suurin kaupunki (reilu 600 000 asukasta) Lake Michiganin rannalla osavaltion kaakkoisosassa. Tarkempi tutustuminen kaupunkiin jäi toiseen kertaan, sillä suuntasimme päivällisen kautta suoraan downtowniin 20 000 katsojaa vetävään Bradley Centeriin, joka toimii Admiralsin lisäksi NBA:n Milwaukee Bucksien kotiareenana sekä konserttien näyttämönä.


Sattumalta (?) kiekkomatsimme osui sopivasti country-iltaan, joka taisi olla suurelle osalle yleisöstä illan tärkeämpi ohjelmanumero.


Blake Shelton orkestereineen. Rehellisesti sanottuna country-musiikki on yksi pala amerikkalaista kulttuuria, josta itse en erityisesti nauti. Messe-sedälle terveiset kuitenkin, rasti tähän kohtaan.


Kiekkoakin siis pelattiin, mutta yleisö syttyi eniten tappeluiden aikana. Muutoin tunnelma puoliksi täydessä hallissa oli matsin aikana laimea, kannustusta taidettiin säästellä illan kohokohtaa varten.

Milwaukeen pikavisiitin sekä rankan opiskelun lisäksi myös hauskaa on pidetty. Mehdin synttäreitä juhlistettiin pienellä porukalla muiden kv opiskeljoiden kanssa.


Vasemmalla puolalais-ruotsalainen Hubert, hollantilaiset Niels, Mehdi ja Erik ympäröivät yours trulya. Vapaa-ajalla vietetään paljon aikaa kyseisellä porukalla.


Hassuttelua kekkereissä

Huomenna on amerikkalaisen jalkapallokauden huipentuma Super Bowl. Kaverini saksan kurssilta kutsui minut luokseen katsomaan matsia porukalla , joten ohjelmassa on lisää tutustumista täkäläisen kulttuurin ytimeen - urheiluun.

Bis zum nächsten Mal,

-JoSe