Matka Manilaan (reitti Helsinki-München-Abu Dhabi-Manila) sujui odotettua kivuttomammin, reilun 20 tunnin reissun jälkeen tajusin kunnolla, että oltiin saavuttu Aasiaan - väenpaljous kentällä oli kouriintuntuvaa kun ihmiset ryntäsivät liukuhihnan ympärille kärkkymään matkatavaroitaan. Toinen herätys tapahtui perillä asunnolla, joka sijaitsee Makati Cityssä pilvenpiirtäjän 20:nnessä kerroksessa. Menin parvekkeelle, josta Metro-Manila lukuisine pilvenpiirtäjineen avautui iltavalaistuksessa silmieni eteen (kuvia luvassa myöhemmin). Vaikka tiesin saapuvani 12 miljoonan ihmisen suurkaupunkiin, en ollut osannut kuvitella kaupungin suuruutta ja alueen laajuutta.
Ensimmäisen viikon aikana olen tavannut uusia ihmisiä, sekä paikallisia että erityisesti eurooppalaisia expatriaatteja, joita bisneskeskus Makatissa on paljon. Alkuun tavoitteeni onkin tutustua mahdollisimman paljon ihmisiin, jotta sopeutuminen onnistuu mahdollisimman sulavasti. Sopeutumista ensimmäisellä Aasian reisullani helpottaa huomattavasti se, että paikalliset puhuvat englantia ja kulttuuri on muutenkin vahvasti amerikkalaisvaikutteinen.
Ensivaikutelma kokonaisuudessaan on positiivinen, jatkossa pyrin jakamaan kokemuksiani konkreettisemmalla tasolla kunhan ymmärrys uudesta ympäristöstä karttuu. Postauksen otsikon selvennykseksi todetaan vielä, että paikalliset tervehtivät länsimaalaisia kyseisellä repliikillä, mikä ainakin itselläni saa suupielet ylöspäin.
-Joe :)
