Kevät saa

Palataanpas jälleen hetkeksi kirjoituspöydän ja blogin ääreen. Maaliskun puolivälin häämöttäessä lumet ovat sulaneet Whitewaterissa ja lämpötilat ovat nousussa. Viime torstaina oli vuoden ensimmäinen sadepäivä ja samana iltana koettiin melkoinen ukkosmyrksy. Enpä muista aiemmin kokeneeni ukkosta maaliskuussa. Lämpötilat ovat olleet kymmenen celsiusasteen molemmin puolin, yöllä on toki kylmempää. Kevään merkkejä on siis ilmassa.

Se säästä, kurssien tiimoilta tärkeimpänä uutisena on Business & Professional Communication -kurssin päättyminen viime keskiviikkona. Kurssilla käsiteltiin erilaisia viestintään liittyviä teemoja, kuten johtamista, kulttuurieroja sekä nonverbaalia viestintää. Esiintyminen sekä henkilökohtaisen viestijäkuvan reflektointi oli keskeisessä asemassa kurssilla, mihin liittyen sitten kirjoitettiin raportteja ja analyysejä. Tämän lisäksi ryhmätöinä toteteuttiin kaksi esitelmää, toinen kurssilla lukemaamme kirjaan "How to Read a Person like a Book" ja toinen kokouskäytäntöihin liittyen. Mielenkiintoinen kurssi minkä tahansa pääaineen opiskelijalle, vaikka painotus olikin bisnesmaailmassa.

Kulttuurieroista puheen ollen, erään toisen viestintäkurssin opiskelija haastatteli minua amerikkalaisten ja suomalaisten kulttuurieroista. Aihetta en liiemmin ole blogissani sivunnut, joten käytetään muutama sana siitä. Lähdetään liikkeelle rahasta, jonka ympärillä kaikki pyörii. Raha määrittää ihmisarvon ja mitä enemmän tienaa, sitä parempi ihminen on. Tämä on amerikkalaiseen mentaliteettiin sisäänrakennettu perusarvo, joka paistaa läpi joka käänteessä. Show me the money! Oman subjektiivisen näkemykseni mukaan suomalainen arvomaailma ei (onneksi) perustu yhtä vahvasti rahaan.

Yleisesti ottaen ihmiset ovat ulospäinsuuntautuneita ja sanavalmiita, mutta samalla melko pinnallisia. Täällä puhutaan paljon puhumisen ilosta, sisältö ei aina ole kovin harkittua. Kannattaa suhtautua varauksella. Ero suomalaiseen kommunikaatiokulttuurin on melkoinen, meillä puhutaan silloin kun on sanottavaa, eikä välttämättä silloinkaan. Mutta silloin harvoin kun puhutaan, suuremmalla todennäköisyydellä tarkoitetaan sitä mitä sanotaan.

Yksi asia kulttuurieroista on vielä erikseen mainittava. Monesti ihmetellään, miksi amerikkalaiset eivät tiedän muusta maailmanmenosta juuri mitään. Yksi syy omaan napaan tuijottamiseen löytyy siitä, ettei täällä juuri seurata uutisia. Urheilua on kyllä tarjolla missä tahansa tuutissa, mutta uutiset joutuu erikseen kaivamaan.

Kulttuuriteemalla vielä jatkaakseni kävin viime viikonloppuna ihmettelmässä Milwaukeen Public Museumissa Qumranin kääröjä, jotka ovat kevään ajan näytillä kyseisessä museossa. Kyseessä on kokoelma parin tuhannen vuoden takaisia Raamatun tekstejä, jotka löydettiin Kuolleenmeren lähistöltä 1940-luvun loppupuolella. Valokuvaus oli kielletty, joten en valitettavasti pysty jakamaan kokemustani kuvien muodossa. Todettakoon kuitenkin sen verran, että melkoinen aikamatka oli kyseessä. Harvemmin tulee nähtyä esineitä ja tekstejä ajanlaskun alun tienoilta.

Tämänkertaisen vuodatuksen päätän positiviisella nootilla (huom. anglismi, antanette tämän anteeksi innostukseni varjolla). Ensi torstaina otan nimittäin suuntiman Miamiin spring breakin viettoon. Matkaseuraa on luvassa Suomesta saakka, joten maailmanparannusta on luvassa runsaasti, tuskin maltan odottaa. Seuraava kirjoitukseni on siis luvassa palmun alta, sitä odotellessa.

-JoSe


PS. Palatakseni ajatuksissani hetkeksi takaisin Suomeen, täytyy antaa viikon kirjallisuusvinkki Pekka Himasen hiljattain toimittaman raportin "Kukoistuksen käsikirjoitus" muodossa. Suosittelen iltalukemiseksi kaikille huomisesta kiinnostuneille.