Spring Break 2010 in Florida

Edellisen kirjotukseni lupauksista huolimatta en raaskinut käyttää aikaani Floridan lämmössä koneen ääressä istumiseen, joten otetaanpa katsaus kuluneeseen reiluun viikkoon tutun ja turvallisen kirjoituspöydän luota. Takana on siis Spring Break, jonka ohjelmassa oli paluu 20 vuoden takaisten lapsuudenmaisemien pariin Miamiin ja Floridaan, missä vietin puolitoista vuotta mummon ja papan kanssa 90-luvun alussa. Armeijakaverini Timo sattui olemaan juuri tämän kevään Miamissa tyttöystävänsä Tyynen kanssa, ja he tarjosivat ystävällisesti majoituspalveluita koko reissuni ajan. Siitä suuri kiitos heille molemmille, olitte suureksi avuksi ja oli mukavaa jakaa kokemus teidän kanssanne. Tomille ja Janille myös terveiset, oli kiva että pääsitte reissuun ja saimme tilaisuuden viettää pari ehtoota poikkeuksellisessa ympäristössä. Seuraavassa kuvia nostalgiaretkeltä selostusten kera:


Entinen asuntomme noin 45 min lounaaseen Miamin downtownista. Valitettavasti asuinalue on rajattu, joten kuvien ottaminen rajoittui verkkoaidan raosta kurkisteluun. Vasemmalla ylhäällä on huoneeni ikkuna.


Asuinalueen lähellä oleva vesistö, jonka ympäristössä kävely ja pyöräily tulivat tutuiksi.


Keskellä kuvaa Marino's Pizza, jossa Margherita ja Coke oli erikoistarjouksessa jo 90-luvun alussa. Isoista ketjuista mm. Marshall's ja K-Mart olivat yhä pystyssä samalla ostoskeskusalueella.

Olin myös sopinut visiitin Alexander Montessori Schooliin, jossa vietin vuoden esikoulussa ennen ala-asteen alkua Suomessa. Mikäli Montessori-metodit eivät ole tuttuja, suosittelen tutustumaan vaikkapa tähän linkkiin.


Koulurakennus pihan puolelta.


Sisäpiha


Jokaisella ryhmällä on oma eri värien mukaan nimetty luokkahuone. Tässä Violet Door, joka oli kutistunut huomattavasti 20 vuoden takaisesta.


Pöydän ääreen mahtumisessa oli haasteita.

Asiaosuuden lisäksi aikaa riitti myös rannalla makoiluun sekä uimiseen.


Tarkenee


Sattuipa sopivaan väliin tämä kuva, aivan näin tyhjää biitsillä ei kuitenkaan ollut.


Pallotuntumaa on syytä pitää yllä myös lomalla.


On the rocks

Osana matkaa oli reissu Key Westiin, manner-USAn eteläisimpään pisteeseen. Saariryhmä koostuu viidestä pääsaaresta, joista Key West on kaukaisin mantereelta. Matkaa Miamista kertyy noin 150 mailia ja ajomatka pitkien siltojen ylitse tarjoaa huikeat maisemat merelle. Mennessä pysähdyimme pariin otteeseen huilaamaan rannalle. Puuduttava, mutta jokaisen hikipisaran arvoinen matka.


Mangrove-maisemaa Key Largossa (ensimmäinen ja suurin saari Miamista tultaessa)


Palanen vanhaa rautatiesiltaa, joka tuhoutui käyttökelvottomaksi hurrikaanissa 1935. Tämän jälkeen junayhteyttä ei rakennettu uudelleen, vaan matkaa tehtiin autotietä pitkin.




Ernest Hemingwayn koti 1930-luvulta on merkittävä nähtävyys Key Westissä.


"Papa"


Kuusivarpainen kissa, joita talossa ja pihapiirissä riittää.


Tarkoitus oli nähdä auringonlasku Key Westissä ensimmäisenä iltana, mutta luontoäiti oli toista mieltä ja heitti ukkoskuuron niskaamme. Takaisin tullessa keli oli kirkas, joten saimme nähdä komean auringonlaskun Islamoradan saarelta.

Kerrottavaa kymmenen päivän reissulta riittäisi enemmänkin, mutta mainittakoon vielä erikseen päiväreissu Evergladesin luonnonsuojelualueelle. Lähdimme keskustasta länteen Tamiami Trailia pitkin, joka kulkee kaupungin vilskeestä villiin luontoon alle tunnissa. Kontrasti on todella valtava. Seuraavassa otoksia hydrokopterista rämeeltä sekä luontopolkukierrokselta:


Miccosukee-intiaanien aikaisemmin asuttama kylä keskellä rämettä.
















Kerrottavaa tästä reissusta olisi enemmän kuin tähän pystyy sanoiksi pukemaan, joten kommentoikaa mikäli joku asia kiinnostaa erityisesti. Hetken aikaa menee varmasti näitä tunnelmia fiilistellessä, ikimuistoisesta reissusta on hyvä ammentaa henkisiä voimavaroja loppukevään rypistykseen.

Seuraavia seikkailuja odotellen,

-JoSe

Kevät saa

Palataanpas jälleen hetkeksi kirjoituspöydän ja blogin ääreen. Maaliskun puolivälin häämöttäessä lumet ovat sulaneet Whitewaterissa ja lämpötilat ovat nousussa. Viime torstaina oli vuoden ensimmäinen sadepäivä ja samana iltana koettiin melkoinen ukkosmyrksy. Enpä muista aiemmin kokeneeni ukkosta maaliskuussa. Lämpötilat ovat olleet kymmenen celsiusasteen molemmin puolin, yöllä on toki kylmempää. Kevään merkkejä on siis ilmassa.

Se säästä, kurssien tiimoilta tärkeimpänä uutisena on Business & Professional Communication -kurssin päättyminen viime keskiviikkona. Kurssilla käsiteltiin erilaisia viestintään liittyviä teemoja, kuten johtamista, kulttuurieroja sekä nonverbaalia viestintää. Esiintyminen sekä henkilökohtaisen viestijäkuvan reflektointi oli keskeisessä asemassa kurssilla, mihin liittyen sitten kirjoitettiin raportteja ja analyysejä. Tämän lisäksi ryhmätöinä toteteuttiin kaksi esitelmää, toinen kurssilla lukemaamme kirjaan "How to Read a Person like a Book" ja toinen kokouskäytäntöihin liittyen. Mielenkiintoinen kurssi minkä tahansa pääaineen opiskelijalle, vaikka painotus olikin bisnesmaailmassa.

Kulttuurieroista puheen ollen, erään toisen viestintäkurssin opiskelija haastatteli minua amerikkalaisten ja suomalaisten kulttuurieroista. Aihetta en liiemmin ole blogissani sivunnut, joten käytetään muutama sana siitä. Lähdetään liikkeelle rahasta, jonka ympärillä kaikki pyörii. Raha määrittää ihmisarvon ja mitä enemmän tienaa, sitä parempi ihminen on. Tämä on amerikkalaiseen mentaliteettiin sisäänrakennettu perusarvo, joka paistaa läpi joka käänteessä. Show me the money! Oman subjektiivisen näkemykseni mukaan suomalainen arvomaailma ei (onneksi) perustu yhtä vahvasti rahaan.

Yleisesti ottaen ihmiset ovat ulospäinsuuntautuneita ja sanavalmiita, mutta samalla melko pinnallisia. Täällä puhutaan paljon puhumisen ilosta, sisältö ei aina ole kovin harkittua. Kannattaa suhtautua varauksella. Ero suomalaiseen kommunikaatiokulttuurin on melkoinen, meillä puhutaan silloin kun on sanottavaa, eikä välttämättä silloinkaan. Mutta silloin harvoin kun puhutaan, suuremmalla todennäköisyydellä tarkoitetaan sitä mitä sanotaan.

Yksi asia kulttuurieroista on vielä erikseen mainittava. Monesti ihmetellään, miksi amerikkalaiset eivät tiedän muusta maailmanmenosta juuri mitään. Yksi syy omaan napaan tuijottamiseen löytyy siitä, ettei täällä juuri seurata uutisia. Urheilua on kyllä tarjolla missä tahansa tuutissa, mutta uutiset joutuu erikseen kaivamaan.

Kulttuuriteemalla vielä jatkaakseni kävin viime viikonloppuna ihmettelmässä Milwaukeen Public Museumissa Qumranin kääröjä, jotka ovat kevään ajan näytillä kyseisessä museossa. Kyseessä on kokoelma parin tuhannen vuoden takaisia Raamatun tekstejä, jotka löydettiin Kuolleenmeren lähistöltä 1940-luvun loppupuolella. Valokuvaus oli kielletty, joten en valitettavasti pysty jakamaan kokemustani kuvien muodossa. Todettakoon kuitenkin sen verran, että melkoinen aikamatka oli kyseessä. Harvemmin tulee nähtyä esineitä ja tekstejä ajanlaskun alun tienoilta.

Tämänkertaisen vuodatuksen päätän positiviisella nootilla (huom. anglismi, antanette tämän anteeksi innostukseni varjolla). Ensi torstaina otan nimittäin suuntiman Miamiin spring breakin viettoon. Matkaseuraa on luvassa Suomesta saakka, joten maailmanparannusta on luvassa runsaasti, tuskin maltan odottaa. Seuraava kirjoitukseni on siis luvassa palmun alta, sitä odotellessa.

-JoSe


PS. Palatakseni ajatuksissani hetkeksi takaisin Suomeen, täytyy antaa viikon kirjallisuusvinkki Pekka Himasen hiljattain toimittaman raportin "Kukoistuksen käsikirjoitus" muodossa. Suosittelen iltalukemiseksi kaikille huomisesta kiinnostuneille.