Homecoming

Tässä tällä erää viimeisessä blogikirjoituksessani otan lyhyen katsauksen lukukauden jälkeiseen lomaviettooni. Pari viikonloppua sitten lähdimme mökkiviikonlopun viettoon saksan kurssikaverini Donnien perheen vapaa-ajan asunnolle Wisconsinin Green Lakeen, joka sijaitsee noin kahden tunnin automatkan päässä Whitewaterista pohjoiseen. Matkassa olivat tällä palstalla aiemmin tutuiksi tulleet Erik, Hubert ja Mehdi sekä jenkkivahvistuksina Donin kaverit Nate ja Ryan. Green Lakesta jäi varsin kotoinen tunnelma, jota edesauttoivat järvimaisema, vehreä metsikkö sekä tietysti tynnyrisaunan suomalainen kiuas. Grillaamisen, saunomisen ja uimisen ohella maailmaa parannettiin nuotion äärellä pikkutuneille saakka, joten varsin rentouttava viikonloppu vietettiin hyvällä porukalla.


Maisema muistutti kovasti amerikkalaista elokuvaa


Näkymä Green Lakelle


Hyvin sinne kuus miestä mahtui


Kajakin puikoissa

Mökkiviikonlopun jälkeisenä maanantaina kukin matkaseurueesta lähti omille teilleen, itse otin suunnan kohti Bahamasaarten pääkaupunkia Nassauta. Jälleen kerran hyppäsin siis O'Hareen vievään bussiin, tällä kertaa vaihtelun vuoksi Rockfordissa. Chicagosta lensin South Carolinan Charlotteen, josta oli jatkoyhteys Nassauhun. Viimeinen siirtymä olikin tyhjin lento jolla kevään aikana matkustin, tyhjiä penkkirivejä oli koneessa riittämiin. Perille päästyäni syykin lentomatkustajien vähyyten selvisi, sillä Nassaun satama oli täynnä loistoristeilijöitä, jotka toivat matkustajia pääasiassa päiväreissuille New Providencen ja Paradise Islandin saarille.

Bahaman lomasta muodostui loistava päätös kevään reissaamiselle. Yksin matkustamisen ehdoton etu - uusien ystävyyksien muodostuminen - konkretisoitui mitä mukavimmalla tavalla kun samassa hotellissa kanssani sattuivat majoittumaan kolme ruotsalaistyttöä, Alexandra, Cecilia ja Sofia, jotka niinikään olivat lomailemassa Bahaman lämmössä. Yhteispohjoismaisen hengen mukaisesti he ottivat minut osaksi porukkaansa, mikä lämmitti mieltä vähintään yhtä paljon kuin zeniitissä paistanut aurinko. Siinä viisi päivää kuluikin rattoisasti hiekkarannoilla loikoillessa, kirkkaansinisessä meressä uidessa ja erilaisia bahamalaisruokia maistellessa. Myös vesijetillä tuli hurjasteltua ja rahanpesua harjoitettua uimasortsien taskuun jääneiden kolmen US taalan edestä. Ya man!


Näkymä hotellihuoneeni ovelta merelle päin


Paradise Islandia mereltä nähtynä, keskellä hotelli Atlantis


Paradise Islandin rantaa


Kuvassa vasemmalta Cecilia, suomalainen turisti, Sofia ja Alexandra


Nassaun Government House edessään Kolumbus-patsas. Kolumbus päätyi matkoillaan myös Bahamalle, joten hän on keskeinen hahmo saarten historiassa.

Lauantaina olin jo palaamassa takaisin USAn puolelle, kun maahantulovirkailijat päättivät laittaa hieman kapuloita rattaisiin. Siinä he onnistuivatkin, sillä myöhästyin lennoltani vietettyäni hetken aikaa Homeland Securityn piinapenkissä. Mukavia miehiä. Heidän vihdoin minut päästettyään vaihtoehtoni olivat joko buukata lento toiselta yhtiöltä omakustanteisesti tai ottaa vastaan alkuperäisen lentoyhtiöni tarjoama lento seuraavalle päivälle. Siinä kohtaa ei tarvinnut pitkään miettiä, joten jäin yhdeksi ylimääräiseksi yöksi Nassauhun ja lensin takaisin Chicagoon sunnuntaina. Janesvillessä minua odottanut kaverini Brandon oli luonnollisesti hieman ihmeissään, kun minusta ei kuulunut mitään lauantai-iltana, tarinaa riitti kerrottavaksi kun soittelin hänelle sunnuntai-iltapäivällä.

Maanantaina oli ainakin hetkeen viimeinen kerta ottaa suunta kohti O'Harea, tällä kertaa kansainvälisen terminaalin puolelle. Lento SAS:lla Kööpenhaminan kautta Helsinki-Vantaalle sujui lopulta melko kivuttomasti, oli huomattavasti helpompaa lähteä maasta kuin päästä loman jälkeen sinne takaisin! Reissussa on kiva olla, mutta paluu kotiin on kuitenkin aina parasta.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia, jotka ovat eläneet mukana reissussani tämän blogin välityksellä. Jos reissun aihetta ilmenee lähitulevaisuudessa, tarina jatkuu tällä palstalla. Joten palaamisiin siihen asti.

Mahtavaa kesää toivottaen,

Joona