maanantai 1. elokuuta 2011

On/Off the Beach

Kuten uskollinen osa lukijakunnasta on varmasti pistänyt merkille, sarjassamme blogin kirjoittajan arkea on viime aikoina ollut käynnissä hiljaisempi jakso. Koitetaan paikata kulunutta parin kuukauden hiljaiseloa tällä kirjoituksella. Faktahan on, että juttua riittäisi vaikka kirjan kirjoittamiseen, en ole vain saanut aikaiseksi pukea kokemuksia tekstiksi tällä palstalla.

Juhannusjuhlista oli hädin tuskin toivuttu kun Heinäkuun alussa sain viestin intialaiselta puolituttavaltani (olimme kerran tormänneet talomme hississä), että hänellä on reissu järkättynä Boracaylle seuraavaksi viikonlopuksi - lähdenko mukaan? Tällaisiin tarjouksiin on opetettu suhtautumaan varauksella, homma kuitenkin vaikutti kaikin puolin vilpittomältä ja hintakin oli kohdillaan, joten tartuin täkyyn. Boracay on must see -paikkoja Filippiineillä, kuvia alla. Muista rantakohteista viime aikoina ovat tulleet tutuiksi Puerto Galera (n. kolmen tunnin bussi- ja lauttamatka etelään) sekä Zambales (n. neljän tunnin automatka pohjoiseen). Mukavia reissuja molemmat, mutta Boracayn puhtauteen ja hohtoon nämä kohteet eivät yllä.

Nimensä mukainen Boracay White Beach


Boracayn saari näköalatasanteelta

Boracayn "rantabulevardi"


Auringonnousu Puerto Galerassa (Mikon baarissa)

Puerto Galera laskuveden aikaan


Auringonlasku Puerto Galerassa

Matkalla surffaamaan

In action

Heinäkuun puoliammatillisista kohokohdista täytyy mainita osallistuminen Nokia Siemens Networksin R&D-yksikön avajaistilaisuuteen Quezon Cityssä, itse presidentti Aquino oli paikalla puhumassa ICT-alan kehityksen tärkeydestä Filippiineille. Juhlan aihetta oli myös Ranskan itsenäisyyspäivän vastaanotolla, jossa ohjelmaa riitti performanssitaiteesta muotinäytökseen, kruununa illalle pidettiin ilotulitus - kyllä ranskalaisilta juhlien järjestäminen onnistuu!

Muutama viikko sitten kävin kuuntelemassa brändiguru Joseph Baladin esitystä aasialaisten yritysten brändäyksestä - tai pikemminkin sen puuttumisesta. Aihepiiri on tietysti ollut tapetilla Suomessa, joten päätin kysyä gurulta näkemyksiä siihen, minkä varaan yksittäisen maan - tässä tapauksessa Suomen - tulisi rakentaa brändiään. Kävikin ilmi, että mukava mies Mr. Baladi oli vieraillut Jyväskylässä ja Tampereella, itse kysymykseen vastaus oli yllätyksetön: Suomi=Nokia ja perusteluna se, että maabrändi rakentuu yritysten varaan. Vastauksesta huolimatta ostin Baladin uusimman kirjan, kannatuksen vuoksi.

Matka-aiheeseen vielä palatakseni täytyy mainita varsin autenttinen saunakokemus viime viikolta Cebusta, jonne kävin tekemässä jo tutuksi tulleen yhden yön bisnesvisiitin. Käynti löylyissä rentoutti mukavasti pikkulauantai-iltaa, sauna itsessään oli lujaa suomalaista laatua, Cebussa kun sattuu pitämään majaansa suomalainen saunakauppias.

Loppuun vielä täytyy antaa täysi tuki Aquinon hallinnon tavoitteelle lisätä turismin määrää Filippiineillä: nyt jos koskaan kannattaa lähteä tutustumaan eksoottiseen ja lämpimään paratiisiin - täällä on maa, meri ja vuoret, ja suomalainen paikallisopas päivystää Makatissa. Mabuhay!

-JoSe

torstai 30. kesäkuuta 2011

The month that was

Näin juhannuksen jälkeen on hyvä palata arkeen löyhästi työasioiden merkeissä. Alkuun kuitenkin muutama sana itse juhannuksen vietosta. Varsin aktiivinen Scandinavian Society Philippines järjesti tänä vuonna ensimmäistä kertaa juhannusjuhlat pohjoismaiseen tyyliin. Komeat kalaasit oli lähellä jäädä kokematta loppuviikosta Manilaan iskeneen taifuunin takia. Torstaina olin tulossa lentokentältä takaisin Makatiin kun tulva yllätti, 20 minuutin matkaan meni 3,5 tuntia. Omalle kämpille ei ollut mitään asiaa, joten vietin to-pe yön mukavasti toimistolla. Perjantaina olikin mukava aloittaa juhannuksen vietto totuttuun tapaan töiden merkeissä. On kai turha todeta, että tässä vaiheessa oli huumori hakusessa. Yhden kunnolla nukutun yön jälkeen lauantaina päästiin jo juhlatunnelmaan, pöydät notkuivat perinteisiä juhannusruokia ja meininki oli rento. Reilun kolmen kuukauden jälkeen oli hyvä fiilis kokea jotain tuttua pitkästä aikaa.

Sitten asiaan. Osallistuin viime viikolla Aasian Kehityspankin (ADB) Clean Energy Forumiin, viikon kestävään tapahtumaan uusiutuvien energiamuotojen liiketoimintamalleista ja lainsäädännöstä. Yhden keynote-puheenvuoroista piti Rocky Mountain Instituten Dr. Amory Lovins, joka esitti mielenkiintoisen, jopa provokatiivisen skenaarion öljy- ja hiilivapaasta energiajärjestelmästä Yhdysvalloissa vuoteen 2050 mennessä. Tämän toteutumisesta voi olla kahta mieltä. Pointti on kuitenkin siinä, että oli hieno kuunnella esitelmää, jonka pitäjä seisoo täysin asiansa takana ja haluaa muuttaa totuttuja ajattelutapoja. Esitelmän teema oli Reinventing Fire, johon liittyen Dr. Lovins totesi muun muassa, että ”not all fossils are fuels”.

Ympäristöteemaan liittyen täytyy heittää sekaan seuraava videopätkä Metro Manilaa halkovasta Pasig Riveristä. Tuntuu pahalta lukea juttuja, jossa jokeen viitataan ”the once unpolluted Pasig River”.

Filippiinien viime vuosien taloudessa ulkoistusliiketoiminta on ollut merkittävää veturi. Amerikkalaiset yritykset ovat ulkoistaneet toimintojaan tänne useiden vuosikymmenien ajan eri toimialoilla, ja Filippiinit onkin noussut Intian ohi maailman johtavaksi call center -palveluja tuottavaksi maaksi. Seuraava video selittää huumorin siivittämänä alaa paremmin kuin itse osaan tämän blogin puitteissa sanoiksi pukea.

Jälleen yksi matkan varrelta kuultu määritelmä siitä, mitä Filippiinit on: ”Throw in 300 years of christianity and 50 years of Mickey Mouse and you have the Philippines”. Hyvin lohkaistu - allekirjoitan.

Blogikirjoitusten harvenevasta tahdista voi tehdä monta johtopäätöstä, totuus kuitenkin osuu jonnekin turnausväsymyksen ja kiireen välimaastoon. Palaute on ollut positiivista, kiitos siitä, joten näitä tarinoita tulee ilmestymään jatkossakin vähintään kerran kuukaudessa. Lauantaina lähden kuun vaihteen kunniaksi lataamaan akkuja Boracaylle, siitä reissusta toivon mukaan tulee taas jutun juurta tällekin palstalle.

-JoSe

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Extremely random thoughts

Tutkimusmatkani filipino-mentaliteetin syvyyksiin on tähän asti nostanut esiin muutamia seikkoja, jotka on syytä raportoida. Ensinnäkin on mainittava ihmisten positiivisuus ja iloisuus - filipinot ovat seuraihmisiä parhaimmasta päästä. Huumori vilisee ja nauru raikaa, oli kyse sitten businesstapaamisesta tai rennosta vapaa-ajan kokoontumisesta.

Filipinoilla on myös kova halu miellyttää muita (ainakin ulkomaalaisia) - yes sir on tyypillinen vastaus joka pyyntöön. Palvelualttiudella on kuitenkin kääntöpuolensa, turhan usein lupaus ei täyty, tai asia järjestyy sinne päin. Taksikuskit ovat hyvä esimerkki: ensin vakuutellaan että reitti on tiedossa, mutta matkan varrella täytyy pysähtyä kyselemään reittiohjeita joka kulmalla. Reitin selvittyä on pakko tehdä pari kierrosta korttelin ympäri, muuten taksa jäisi liian alhaiseksi. Eräs taksikuski sentään totesi rehellisesti tykkäävänsä ulkomaalaisista matkustajista, koska he maksavat paremmin. Palvelukultturia parhaimmillaan!

Miellyttämisen halua suurempi on kuitenkin paikallisten ruokahalu: koko ajan ollaan syömässä tai vähintään ajatellaan ruokaa. Ihmeellistä, kun ottaa huomioon, että ihmiset ovat pääasiassa pieniä ja siroja, eikä filipino cuisine varsinaisesti tule ensimmäisenä mieleen kulinarismin kehtona. For the record, lapu lapu on kalojen kuningas, balut on maistamatta, sisig maistuu tarjoilusuosituksen mukaisesti nautittuna (oluen kera) ja kare kare kannattaa jättää väliin.

Viime aikoina on riittänyt monenlaisia kinkereitä toimistoaikojen ulkopuolella. Toukokuun alkupuolella järjestetty Eurooppa-päivän diplomaattivastaanotto oli ensimmäinen, johon itse pääsin osallistumaan. Sanomattakin on selvää, että yhteinen EU-henki suorastaan leijui ilmassa. Pari viikkoa myöhemmin samat diplomaatit olivat paikalla suurlähettiläiden puolisoiden järjestämässä fashion showssa, tällä kertaa tunnelma oli aivan eri maailmasta - vapautunut ja rento. Yhteenvetona kalaaseista todettakoon, että edustaminen ja hyvältä näyttäminen käyvät työstä.

Ja koska töitähän täällä tehdään (vaikka blogin perusteella voi saada eri käsityksen), olen erittäin iloinen tämän viikon arkipyhästä ja mahdollisuudesta päästä pitkästä aikaa rentoutumaan rannalle. Samalla voin julkisesti oikaista erään harhakäsityksen, joka itselläni oli Manilaan saapuessa: työpäivän päätteeksi ei voi mennä rannalle, koska lähin biitsi on parin tunnin ajomatkan tai tunnin lennon päässä. Pienemmissä kaupungeissa muualla Filippiineillä homma kyllä onnistuisi, mutta ei Metrossa, joten jokainen tilaisuus rantautumiseen täytyy käyttää hyväksi.

Koska tämän kirjoituksen punainen lanka puuttuu joka tapauksessa, voin huoletta lisätä vielä yhden irrallisen huomion omasta elostani Filippiineillä. Nimittäin onhan se kumma, että toisella puolella maailmaa asuessani olen säännöllisesti tekemisissä rakkaiden naapureidemme ruotsalaisten kanssa (olen muistuttanut Suomen jääkiekon MM-kullasta) ja käytän toista kotimaista työssä sekä vapaa-ajalla. Lisätään tämä listaan positiivisia asioita, joita en osannut ottaa huomioon tänne saapuessani.

-JoSe

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Verbatim

Puolentoista kuukauden aikana Filippiineillä olen istunut monessa pöydässä erilaisten ihmisten kanssa muodollisissa ja vähemmän muodollisissa tilaisuuksissa. Keskustelujen aiheet ovat olleet yhtä kirjavia kuin ihmisetkin, joten ajattelin jakaa muutaman lentävän lauseen, jotka ovat jääneet erityisesti mieleen. Jätän kuitenkin lauseiden takana olevat henkilöt anonymiteetin suojaan.

"You pay peanuts, you get monkeys."
Jollakin voi olla heittää tähän suomenkielinen vastine, perusajatus kuitenkin on, että kunnon työstä tulee maksaa kunnon korvaus.

"They are in the mining business: that there is mine, that is mine and this is also mine."
Luonnehdinta paikallisista bisnesmiehistä, joilla on sormensa pelissä monella alalla. Filippiineillä on muutama ökyrikas perhe, jotka pyörittävät bisnestä. Tanduay, San Miguel ja Ayala kannattaa googlata, jos aihe kiinnostaa enemmän.

"Bahala na si batman."
Filipino-mentaliteettia kuvaava lausahdus, joka tarkoittaa käytännössä elämistä välittämättä huomisesta tai tekojen seurauksista. Manilan liikenne on hyvä paikka kenttäkokeelle tämän maksiimin käytännön soveltamisesta. Sain hyvän selityksen eräältä paikalliselta tähän fatalistiseen elämänfilosofiaan: roomalaiskatolinen uskonto luottaa siihen, että isompi voima johdattaa - mikä tapahtuu, tapahtukoon. Omakohtainen lähestymistapa luottaa edelleen siihen, että asioiden kulkuun pystyy vaikuttamaan omilla teoillaan...

"Oh, you have gained weight."
Tämän diagnoosin sain kuulla tunneälykkäältä räätäliltä, jolla kävin korjauttamassa paria paitaani, joiden ylänappi oli neulottu liian kireäksi (samainen räätäli oli siis ommellut paidat). Peiliin katsoessani tiedän, että totuus on toinen, mutta eihän tällaisesta kommentista voinut suuttua.

Ja sitten säähän. Viime viikonloppuna tein pikaisen reissun Cebu Cityyn, keskivaiheille Filippiinien saaria. Lennolla kapteenin kuulutus sai suupielet ylöspäin: "the temperature in Cebu is cool, 26 degrees celsius". Vaikka sää tuntuikin viileämmältä Manilaan verrattuna, en käyttäisi samaa ilmaisua kapteenin kanssa. Sunnuntaina fiilis säästä todellakin oli viileä, kun Manilan yli pyyhkäisi taifuuni, jonka seurauksena lähitienooni muuttui hetkellisesti Venetsiaksi. Asuintaloni ympäristön viemärit eivät vetäneet taivaalta äkillisesti tullutta vesimäärää, vaan vettä oli kadulla polveen asti. Siis tulva. ManUn peli meinasi jäädä näkemättä, mutta tilanteen pelasti kolmipyörä, jonka kyydissä pääsin kuivin jaloin lähikuppilaan katsomaan matsia.

Loppukevennyksen jätän tällä kertaa väliin.

-Manila Joe

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Holy week in pictures

Filippiineillä viettämäni kuukauden jälkeen on helppo todeta maan tarjoavan monipuolisen ja jopa ristiriitaisen kuvan itsestään. Annetaan seuraavien kuvien puhua puolestaan, aluksi betoniviidakkoa päivittäisestä miljööstäni.

Valkoinen pytinki takavasemmalla on "kotitaloni" Makatissa

Parvekenäkymää kohti Makatin businessaluetta

Rooftop view, Manila Bay jää oikealle

Jeepney - julkisten kulkuneuvojen kuningas

Kesken jäänyt rakennusprojekti keskellä Makatia

Pääsiäisen pyhien ansiosta sain mahdollisuuden päästä lähemmäksi luontoa ja kokea aivan erilaisen maan kuin mihin tähän asti olen totellut. Ensimmäiset pari lomapäivää vietin piskuisella Apo Islandilla Mindanaon pohjoispuolella.




Apo Islandin jälkeen palasin Negros-saarelle Dumagueteen, josta käsin tein lyhyitä päiväreissuja eri kohteisiin.

Casaroro Falls tarjosi virkistävän uimareissun moottoripyöräkyydin jälkeen.

Twin Lakes National Park


Maisemat saivat mielen lepäämään, taustalla Cebun saari.

Matkallani törmäsin tottakai ruotsalaisiin, mutta myös muut eurooppalaiset kansallisuudet oli hyvin edustettuja. Parasta Manilasta irtaantumisen ohella reisussa olikin tarinoiden vaihtaminen erilaisten ihmisten kanssa. Tämän henkisen breikin jälkeen oli (ristiriitaista kyllä) miellyttävä fiilis palata Makatiin ja arkeen, monta kokemusta ja tarinaa rikkaampana.

-JoSe

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Getting settled

Kolmas viikko Makatissa lähestyy loppuaan, työt ovat lähteneet vauhdilla käyntiin ja ympärillä riittää paljon ihmeteltävää. Töiden puolesta sattui hauska tilanne tällä viikolla, kun osallistuin ensimmäistä kertaa Philippine-Finland Societyn kokoukseen. Kokouksen aluksi on tapana kajauttaa ilmoille kummankin maan kansallislaulut - olin sillä hetkellä ainoa suomalainen huoneessa joten sain kunnian vetää soolona Maamme-laulun filipinojen iloksi. Tulkinnan jälkeen puheenjohtaja kehui minua kohteliaasti lupaavaksi tenoriksi.

Työmatkoja olen taittanut sekä taksilla että jeepneyllä (paikallisten suosima jatkettu jeeppi), jotka ovat varsin edullisia kulkupelejä. Kertamaksu jeepneyssä maksaa 8 pesoa (P1=61€), taksilla parin kilometrin työmatkasta saa puolestaan maksaa 60-80 pesoa, liikenteestä riippuen. Julkisista kulkuneuvoista paikallinen metro ja bussit on vielä kokematta, koska taksilla kulkeminen on ollut näppärää. Muutoin paikallisesta hintatasosta on todettava, että paikalliset etelän hetelmät, kuten mangot, banaanit, ananas ovat edullisia, samoin ulkona syöminen. Iso osa ruokatarvikkeista on kuitenkin tuontitavaraa, joten ruuan hinta kaupoissa on miltei Suomen tasolla. Ulkona syöminen onkin tullut tutuksi, kunnon lounaan saa 300 pesolla (n. 5€), 500-600 pesolla syö jo kattavan päivällisen.

Tällä viikolla töissä vietettiin myös edeltäjäni Villen läksiäisiä, joten vastuu tehtävistä on nyt virallisesti siirtynyt minulle. Ville on ollut iso apu sopeutumisessani uuteen ympäristöön ja työhön, siitä iso kiitos hänelle. Villen siirtymistä uusiin kuvioihin sekä uuden viikon aloittamista helpottaa osaltani kuitenkin se, että perjantaina valmistui mittatilauspuku, jonka olin edellisviikolla käynyt tilaamassa (kuten tiedetään, vaatteet tekevät miehen). Uudessa puvussa mennäänkin sitten kovaa vauhtia kohti pääsiäistä, joka täällä on vuoden merkittävin juhla. Samalla itselleni avautuu mahdollisuus muutaman päivän vapaaseen, jonka ajattelin käyttää rannalla makoiluun ja ruskettumiseen. Näistä suunnitelmista lisää lähempänä pääsiäistä, siihen asti kuitenkin mennään ylänappi kiinni!

-JoSe

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Hey Joe!

Tällä kertaa kortit on jaettu siten, että seuraavien kuukausien aikana tulen raportoimaan Filippiineiltä, tarkemmin sanottuna Makati Citystä Metro-Manilan alueelta. Seuraavassa nopeita havaintoja ensimmäinen viikon jälkeen.

Matka Manilaan (reitti Helsinki-München-Abu Dhabi-Manila) sujui odotettua kivuttomammin, reilun 20 tunnin reissun jälkeen tajusin kunnolla, että oltiin saavuttu Aasiaan - väenpaljous kentällä oli kouriintuntuvaa kun ihmiset ryntäsivät liukuhihnan ympärille kärkkymään matkatavaroitaan. Toinen herätys tapahtui perillä asunnolla, joka sijaitsee Makati Cityssä pilvenpiirtäjän 20:nnessä kerroksessa. Menin parvekkeelle, josta Metro-Manila lukuisine pilvenpiirtäjineen avautui iltavalaistuksessa silmieni eteen (kuvia luvassa myöhemmin). Vaikka tiesin saapuvani 12 miljoonan ihmisen suurkaupunkiin, en ollut osannut kuvitella kaupungin suuruutta ja alueen laajuutta.

Ensimmäisen viikon aikana olen tavannut uusia ihmisiä, sekä paikallisia että erityisesti eurooppalaisia expatriaatteja, joita bisneskeskus Makatissa on paljon. Alkuun tavoitteeni onkin tutustua mahdollisimman paljon ihmisiin, jotta sopeutuminen onnistuu mahdollisimman sulavasti. Sopeutumista ensimmäisellä Aasian reisullani helpottaa huomattavasti se, että paikalliset puhuvat englantia ja kulttuuri on muutenkin vahvasti amerikkalaisvaikutteinen.

Ensivaikutelma kokonaisuudessaan on positiivinen, jatkossa pyrin jakamaan kokemuksiani konkreettisemmalla tasolla kunhan ymmärrys uudesta ympäristöstä karttuu. Postauksen otsikon selvennykseksi todetaan vielä, että paikalliset tervehtivät länsimaalaisia kyseisellä repliikillä, mikä ainakin itselläni saa suupielet ylöspäin.

-Joe :)