Tutkimusmatkani filipino-mentaliteetin syvyyksiin on tähän asti nostanut esiin muutamia seikkoja, jotka on syytä raportoida. Ensinnäkin on mainittava ihmisten positiivisuus ja iloisuus - filipinot ovat seuraihmisiä parhaimmasta päästä. Huumori vilisee ja nauru raikaa, oli kyse sitten businesstapaamisesta tai rennosta vapaa-ajan kokoontumisesta.
Filipinoilla on myös kova halu miellyttää muita (ainakin ulkomaalaisia) - yes sir on tyypillinen vastaus joka pyyntöön. Palvelualttiudella on kuitenkin kääntöpuolensa, turhan usein lupaus ei täyty, tai asia järjestyy sinne päin. Taksikuskit ovat hyvä esimerkki: ensin vakuutellaan että reitti on tiedossa, mutta matkan varrella täytyy pysähtyä kyselemään reittiohjeita joka kulmalla. Reitin selvittyä on pakko tehdä pari kierrosta korttelin ympäri, muuten taksa jäisi liian alhaiseksi. Eräs taksikuski sentään totesi rehellisesti tykkäävänsä ulkomaalaisista matkustajista, koska he maksavat paremmin. Palvelukultturia parhaimmillaan!
Miellyttämisen halua suurempi on kuitenkin paikallisten ruokahalu: koko ajan ollaan syömässä tai vähintään ajatellaan ruokaa. Ihmeellistä, kun ottaa huomioon, että ihmiset ovat pääasiassa pieniä ja siroja, eikä filipino cuisine varsinaisesti tule ensimmäisenä mieleen kulinarismin kehtona. For the record, lapu lapu on kalojen kuningas, balut on maistamatta, sisig maistuu tarjoilusuosituksen mukaisesti nautittuna (oluen kera) ja kare kare kannattaa jättää väliin.
Viime aikoina on riittänyt monenlaisia kinkereitä toimistoaikojen ulkopuolella. Toukokuun alkupuolella järjestetty Eurooppa-päivän diplomaattivastaanotto oli ensimmäinen, johon itse pääsin osallistumaan. Sanomattakin on selvää, että yhteinen EU-henki suorastaan leijui ilmassa. Pari viikkoa myöhemmin samat diplomaatit olivat paikalla suurlähettiläiden puolisoiden järjestämässä fashion showssa, tällä kertaa tunnelma oli aivan eri maailmasta - vapautunut ja rento. Yhteenvetona kalaaseista todettakoon, että edustaminen ja hyvältä näyttäminen käyvät työstä.
Ja koska töitähän täällä tehdään (vaikka blogin perusteella voi saada eri käsityksen), olen erittäin iloinen tämän viikon arkipyhästä ja mahdollisuudesta päästä pitkästä aikaa rentoutumaan rannalle. Samalla voin julkisesti oikaista erään harhakäsityksen, joka itselläni oli Manilaan saapuessa: työpäivän päätteeksi ei voi mennä rannalle, koska lähin biitsi on parin tunnin ajomatkan tai tunnin lennon päässä. Pienemmissä kaupungeissa muualla Filippiineillä homma kyllä onnistuisi, mutta ei Metrossa, joten jokainen tilaisuus rantautumiseen täytyy käyttää hyväksi.
Koska tämän kirjoituksen punainen lanka puuttuu joka tapauksessa, voin huoletta lisätä vielä yhden irrallisen huomion omasta elostani Filippiineillä. Nimittäin onhan se kumma, että toisella puolella maailmaa asuessani olen säännöllisesti tekemisissä rakkaiden naapureidemme ruotsalaisten kanssa (olen muistuttanut Suomen jääkiekon MM-kullasta) ja käytän toista kotimaista työssä sekä vapaa-ajalla. Lisätään tämä listaan positiivisia asioita, joita en osannut ottaa huomioon tänne saapuessani.
-JoSe
