tiistai 16. helmikuuta 2010

Vauhdilla Chicagoon ja takaisin - almost

Viime viikonloppuna päätimme vihdoin toteuttaa pitkään muhineen suunnitelman viikonlopun vietosta Chicagossa. Matkaseurue koostui samasta viiden hengen iskuryhmästä, joka esiteltiiin edellisessä blogikirjoituksessani. Matkustusvaihtoehtojen kartoituksen jälkeen päädyimme taittamaan matkaa ensin bussilla Whitewaterista Milwaukee'hin, josta jatkoimme junalla Chicagoon. Reittisuunnitelma kuvaa hyvin julkisia kulkuyhteyksiä täällä: autolla matka Whitewaterista Chicagoon on vähän päälle kaksi tuntia, mutta julkisilla käytimme matkaan aikaa reilut neljä tuntia.

Reissu oli kuitenkin vaivannäön arvoinen, sillä nähtävää riitti paljon ja kelit suosivat meitä. Majoituimme hostellissa Chicagon kreikkalaisalueella melko lähellä kaupungin keskustaa. Kaupungin tunnetuin turistinähtävyys, läntisen pallonpuoliskon korkein rakennus Willis Tower (tunnettiin aiemmin Sears Towerina) oli neljän korttelin päässä hostellilta - kävelymatkan päässä siis. Näkymä 412 metrin korkeudesta oli huikea, etenkin Lake Michiganin valtavuus teki minuun suuren vaikutuksen. Järven sijaan kuvaavampi ilmaisu olisi sisämeri, sen verran isosta vesistöstä on kyse.


Mehdi, JoSe & Willis


Alas on pitkä matka


Niels, Hubert, Joona, Erik, Mehdi





Willis Towerin lisäksi reissullame tutustuimme nähtävyyksiin kuten Millennium Parkiin ja Navy Pieriin sekä ostoskeskuksiin ja paikalliseen ravintolakulttuuriin. New Yorkiin verrattuna Chicago ei ole yhtä hektinen, vilinää oli huomattavasti vähemmän ainakin viikonloppuna. Metropolista kuitenkin on kyse, kuten kuvista näkyy.


AT&T Plaza Millennium Parkissa




Päivällistä odotellessa Miller's Pubissa


Dr. Bob Newhartin juttusilla Gateway Parkissa Navy Pierin edustalla

Matka sujui kaikin puolin onnistuneesti, kunnes sunnuntaina koitti lähdön aika. Kustannussyistä päädyimme matkaamaan junan sijaan bussilla Chicagosta Milwaukee'hin, yhden suunnan matka Greyhoundilla on melkein puolet junamatkan hinnasta Amtrakilla. Syy edullisempaan hintaan löytyi nopeasti, sillä bussi oli ylibuukattu ja jouduimme odottamaan seuraavaa vuoroa, joka oli tunnin myöhässä. "Asiakaspalvelu" oli tylyä koko ajan, mikäli halusi tiedustella muista kulkuyhteyksistä tai mahdollisesta rahallisesta kompesaatiosta. Missasimme jatkoyhteyden Milwaukeesta takaisin Whitewateriin, mutta lopulta Erikin kämppis tuli noutamaan meidät Milwaukeesta, ja pääsimme vielä saman vuorokauden puolella takaisin kotiin. Tähän asti bussimatkailu ei ollut tuottanut vastaavaa pettymystä, tietääpähän ainakin jatkossa välttää Greyhoundia.

Chicagon reissun ja normaalin arkirutiinin lisäksi ensi viikon kansainvälisen illallisen suunnittelu on pitänyt kalenterin täytenä. Odotan mielenkiinnolla, minkälaisia ohjelmanumeroita on luvassa ruokailun ohessa. Ensimmäiset harjoitukset ovat ylihuomenna ja itse illallinen ensi viikon perjantaina, joten melko nopealla aikataululla mennään.

Kevättä kohti,

-JoSe

7 kommenttia:

  1. Melkein kuin olisi Harjun vesitornista katsellut Jyväsjärvelle :-)

    VastaaPoista
  2. Oliko tornin juurella yhtä hyvät munkit, ku pynsän tornin juurella?

    VastaaPoista
  3. Joni: totta, hieman eri mittakaavassa vaan :D

    Jokke: täytyy myöntää ettei dunkin donuts pääse ihan pynsän munkkien tasolle, voitko lähettää pussillisen kun seuraavan kerran käyt? ;)

    VastaaPoista
  4. Mukavan oloista meininkiä!
    Ei näyttänyt hullummalta tuo Chigago hyviä räpsyjä!!! :)

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Jokos Louisianassa on toivuttu mestaruusjuhlista?

    VastaaPoista
  7. Juu toki.. Voi olla, ettei pääse tullista läpi, siksi paljon niisson sokeria.. näyttää "etelävaltion tuliaisilta"

    VastaaPoista